Soomannin laituri

[Olavi]

Tervehdys Pursiseuralaiset!

Sain tyrmistyksekseni lukea nettisivuiltanne että Leppävirran kunta on sitten päättänyt purkaa "Puattilupinne" ns. "Soomannin laiturin", joksi sitä lapsuuteni ja nuoruuteni aikoina -50 ja -60 luvuilla kutsuttiin. Olen seurannnut rakennuksen rapistumista jo pitkään ja pari vuotta sitten syksyllä 2013 reklamoin kuvien kera sen pikaisesta kunnostustarpeesta kunnaninsinööri Wrightille. Hänen vastauksensa oli ettei "vajan kunnostukseen ole varauksia" Tarkoittiko se ettei ole rahaa vaiko ettei asia voisi vähempää kiinnostaa jäi epäselväksi.

Niin tai näin, olin juuri muistuttamassa asiasta kunnes suunnitelmat selvisivät käväistyäni sivuillanne. En tiedä päättyykö vuokrasopimuksenne rakennuksen purkamiseen vai määräajan umpeutumiseen, mutta eihän sen vajan purkaminen ole mitenkään välttämätöntä. Kyllä se olisi vieläkin pelastettavissa. Näitä entisiä puutavarayhtiöiden uiton rakennuksiahan on monin paikoin maassamme pursi- ja melontaseuroilla kanoottien säilytys- ym käytössä. Kuten tämä teidän puattilupinnekin tähän asti. Kyse ei ole rahasta vaan arvomaailmasta. Esim. Kerimäellä on kunta avustanut yksityisten omistamien venevajojen kunnostamista, joista em kunta on mm. tunnettu. Leppävirran kunta on tavannut esiintyä jonkunlaisena "imagokuntana" Uutta ja "uljasta" onkin Vokkolan mäelle rakennettu pontevasti miljoonilla euroilla viime vuosina. Tätä taustaa vasten on absurdia väittää ettei ole "varauksia" yhden vajan kunnostukseen.

Mikäli kunta antaisi tarvikkeet, ei sen kunnostaminen talkoilla tulisi sen kalliimaksi kuin sen purkaminenkaan. Itsekin voisin siihen kirvesmiehenä antaa oman panokseni. Syntyperäisenä Kalmalahden ranta-asukkaana kannan huolta nykyisestä "kehityksestä" Näen näillä vanhoilla rakennuksilla arvoja jotka tulisi säilyttää. Ne elävöittävät rantamaisemaa, kertovat omaa ajankuvaansa menneitten sukupolvien elämästä ja työstä, joka on osaltaan luonut pohjaa sille vauraudelle jolla nyt henkseleitä paukutellaan Kalmalahdella on värikäs historia ja tämä makasiini on sen viimeisiä maamerkkejä.

Jouluterveisin, Olavi Itkonen